lauantai 3. heinäkuuta 2010

Matkalla aurinkoon.

...Se minun parin viikon tauko venyikin kuukauden tauoksi, anteeksi. Pahoittelen syvästi, tosin tuskin tästä mitään katastrofia syntyi. Kesä vei ajatukset mennessään.
Niin, KESÄ<3

Mutta Rooman matkahan meni oikein hyvin! Kivaa oli ja silleen, tuli otettua miljoonatsiljoona kuvaa, joita en teidän onneksenne julkaise kaikkia täällä, hehheh.
Colosseum, se oli ehkä vaikuttavin juttu Pompeijin kanssa tuolla meidän reissulla. Oli siellä itse asiassa kaikki tosi mielenkiintoista ja en nyt edes viitsi alkaa kaikesta selittämään, tästä tulisi muuten niin pitkä selostus ettei ketään kiinnostaisi, edes minua.









Ja nyt omistan pienen huomion Rooman- ah niin ihanille - KUKKAMYYJILLE. Ei helvetti, minnekään ei voinut mennä ilman että joku aivoton idiootti tuli tunkemaan ruusuja käteen ja vaatimaan maksuja! ...Minäkin teitä. Ei ihmisiä edes kiinnostanut ja mun piti huutaa niille päin naamaa "NO NO NO" että ne uskoivat, hohhoijaa.



Tuosta kuvastahan suunnilleen näkeekin ihmisten reaktion ruusumyyjien saapuessa uhkaavasti päin.
Ei, ne ei halua niitä ruusuja, usko. Mene pois, ketään ei kiinnosta.
Rankkaa, joskus pitää olla.

Ja tuossa nyt oli jotain kuvia satunnaisesti, ehkä lisään vielä tänne jotain, ehkä en. Mutta en jaksa alkaa painiskelemaan ja miettimään mitä kaikkea karsin tai pistän niin saas nyt nähdä.

Mutta NYT on ihan totaalinen kesäfiilis iskenyt! Ollaan käyty paikallisella uimarannalla tässä monena päivänä kavereiden kanssa ja on ollut ihan jees. Markkinat oli kanssa täällä eilen.
Petyin.
En löytänyt yhtään mitään, paitsi pari ahdistavaa myyjää.

MUTTA mentiin suoraan markkinoilta uimarannalle ja eipä ollut uikkareita niin meikäläinen heittäytyi veteen vaatteet päällä. PLUS uskalsin ensimmäistä kertaa elämässäni hypätä korkeimmasta hyppytornista, viidestä metristä. Ah kuulostaapa pieneltä, mutta se EI TODELLAKAAN OLE kun on siellä ylhäällä. Mutta erittäin ylpeä olen itsestäni, kyllävain.

Ja käväistiinhän me Särkänniemessä. Päivän saldo oli: tuli kiljuttua. Paljon. Vaikka yleensä päästelenkin mitä kummallisimpia miesmäisiä urahduksia niin nyt tuli oikeasti kiljuttua tosi tyttömäisesti, ei mitään kontrollia ollut taas tässäkään hommassa.
Ja ah ihanaa, kello on taas näemmä noin paljon, mutta kerrankin saan valvoa. Huomenna ei parane enää valvoa, koska ylihuomenna on taas töitä. Kesätöitä. Täällä Saarijärven iki-ihanassa S-marketissa purkamassa kaikenmaailman kuormia. Mutta toisaalta en valitakaan, henkilökunta on tosi mukava! Ja viihdyn ihan hyvin, nyt on yksi viikko takana ja yksi edessä vielä.

Ja nyt kun kellosta tuli taas puhuttua, niin HIMOITSEN niitä ihan liikaa... Himoitsen sellaista oikeastaan mun huoneeseen, koska täällä ei sattumoisin ole ollenkaan minkäännäköistä kelloa ja se on ärsyttävää. Pelkkä kännykkä on.
Typerä virtuaalimaailma.
(Sanoo hän joka datailee taas yömyöhään koneella, eh eh.)

Eli jos tulee vastaan jotain:

TÄLLAISTA


TAI TÄLLLAISTA


TAI TÄLLAISTA


...Tällaista?


Niin minulle voi kertoa tai lahjoittaa tai ostaa tai MITÄVAAN että saan jonkun tuontyylisen kellon *drool*

...Niin. Ja peili olis kanssa aika jees.



Tässä sitten lopuksi vähän Johanna Kurkelaa. Oh god, en kestä tuota naista. Ihan mahdottoman kaunis ääni ja kappale. On tullut vähän liikaakin vollattua tuolle kyseiselle biisille, einäin. Kun... nuo sanat ja.... *sanaton*
Ehkä en yritäkään nyt saada itsestäni mitään irti.

Niinjoo, melkeinpä unohdin! Huomasin, että lukijamäärä on lisääntynyt silleen kivasti neljällä ihmisellä, täytyy tässä nyt sitten vähän kiitellä, kun joku jaksaa joskus ehkä vilkaista tätäkin, EDES puolella silmällä... Kiva homma :3

Nyt päätän tähän tämän ylipitkän merkinnän, kiitän ja kumarran ja yritän taas aktivoittaa itseäni. Olikohan tuo edes sana? Nojaa.

Evenstar♥