Eipä tässä mitään sen kummallisempia, kuin että haluaisin tehdä turhan postauksen ja toivotella kaikille hyvää ja rauhallista (tai vähemmän rauhallista) joulua^^
Itselläni on joulufiilis vähän hakusessa, mutta ei se mitään. Toivottavasti joku muu löytää joulufiiliksen, nyt kävi näin.
Kyllä se joulun tunnelma on silti aina suht jees.
Varsinkin, kun meidän huushollissa kuunnellaan muutakin jouluista musiikkia, kuin niitä perinteisimpiä, mm tätä:
Huilut ♥
Ja tää on kanssa mahtava:
Tralala. Semmosta. Ja tuli bongattua jotain kivaa kanssa Nightwishin kotisivuilta, viesti Tuomakselta...
Paljon olemme visioineet myös tulevaa. Tammi-helmikuun vaihteessa meillä on tarkoitus paljastaa lähitulevaisuuden suunnitelmiamme seuraavaan levyyn ja ensi vuoteen liittyen. Muutaman vuoden marinoituneet visiot alkavat viimein pikkuhiljaa nähdä päivänvaloa ja mie olen tulevasta niin täpinöissäni ettei tiedä miten päin olisi.
Pinheadin sanoin: "We have such sights to show you..."
Toivon kaikille rauhaisaa ja taiantäyteistä joulua sekä inspiroivaa vuotta 2011!
Tuomas
Tätä odotuksen tunnetta voi tuskin sanoin kuvailla. Huokaus.
Mutta ei tosiaan muuta ku GOD JUL! Vietelkäähän hauska joulu immeiset.
torstai 23. joulukuuta 2010
torstai 16. joulukuuta 2010
Viikonloppu täynnä ankkoja.
Elikkäs, ajattelin nyt tehdä hieman selontekoa viime viikonlopusta, muodikkaasti myöhässä, oi kylläh.
Perjantainahan lähdin suoraan koulun jälkeen Jyväskylään ja sieltä sitten hyppäsin suoraan Lahteen menevään junaan. Lahdessa vastassa olikin sitten Riikka, rakas siskoni ;)
Lähdettiin sitten suorilta käsin kämpille, muutaman koukun kautta (okei, saatettiin kierrellä eri ruokakaupoissa plus Anttilassa joku... puolitoista tuntia?).
Perjantaina ei ollut mitään erityistä ohjelmaa edessä, pelkästään laatuaikaa siskon kanssa, olipahan mukavata taas nähdä kunnolla.
Ilta piti sisällään pääosin leffojen katselua:
Kyllä, Epäilys. Minä vääräuskoinen etc. Mutta oli tuo nyt parempi kuin kaksi edellistä, eikä siltikään mikään kovin hyvä. Sellaisena perjantai-illan hömppänähän tuo meni. Paras kohta elokuvassa oli kyllä ehdottomasti Jacobin kommentti herra Edward Cullenille:
"I'm hotter than you."
Pokka piti. Ainakin melkein.
Toinen elokuva mikä katsottiin oli sitten sellainen tapaus, kuin Cashback.
Tämä oli aivan mahtava! Todella positiivinen yllätys. Hieno juoni elokuvassa, ja tällä kertaa brittihuumori puri, ja kunnolla purikin. Tuli räkätettyä koko leffa läpi, joku loistavuus! :´´D
Ja brittiaksentti, ah♥ Lovely.
Ja koska Makuunissa käytiin, oli kirsikkakokis joku must, parasta!
Lauantai aamuna heräiltiin sitten suht. aikaisin ja riennettiin suoraan Lahden Suurhalliin, jonne Don Rosan oli tarkoitus tulla nimmarisessioon!
Siellä oli kanssa samana päivänä menossa joulumarkkinat, mikä tiesi sitä, että paikalla oli helvetisti ihmisiä:
Ja oltiin vielä hölmöjä, kierrettiin koko sali ympäri kun etsittiin sitä Don Rosan nimmaripöytää ja kävikin ilmi että jos oltaisiin käännytty vaan suoraan vasemmalle kun tultiin sisälle, oltaisiin heti päästy siihen :´´D Noh noh, eipä tuosta ollut haittaa. Perille löydettiin ja jonoa ei edes ollut vielä pitkästi, tultiin paikalle noin tuntia ennen nimmarisession alkamista.
Katsastin nuo joulumarkkinat nopeasti kanssa läpi ja eihän siellä oikeastaan mitään ollut. Kaikkea mahdollista krääsää vaan.
Sitten siinä tunnin päästä saapui itse Don Rosa paikalle. Käveli vaan jonon ohi sinne eteen nimmaripöydän ääreen. Katselin vaan suu auki kun herra käveli ohi, oli se niin pysäyttävä hetki.
Kun hän oli päässyt nimmaripöytien eteen, se oli yhtä kuvien räpsimistä ja hyppimistä paikoillaan: "SE ON OIKEASTI TUOSSA! KATOKATO SE ON TUOSSA, ÄÄÄ"
Ja siellähän se tosiaan oli. Jono eteni aika mukavasti, ja sitten päästiin vihdoin Rosan kohdalle. Aivan IHANA miääs! Pölötti ihan hirveästi kaikkea ja ihan mukavasti kerettiin jutellakin hänen kanssaan. Todettiin, että palataan vielä toisen kerran, piirrosta jonottamaan, kun piti kuulemma jonottaa uudestaan jos halusi sen. Rosa vaan totesi, että muistaa ainakin minut koska olin ensimmäinen koko jonossa joka sattui halaamaan häntä :´´D Ketään muuta ei sit vissiin kiinnostanut, huokaus.
Mentiin sitten siinä välissä kiertämään kirppiksiä, meikäläisen ostokset olivat tosin tällä kertaa hyvin suppeita, sillä rahatilanne oli vähän mikä oli, koska ostin samana päivänä "Roope Ankan Elämä ja Teot"-kirjan, joka vei sen 39e.
Mutta muutaman lehden ostin, jotka minulta puuttui sekä Kaunotar ja Hirviö vhs:n.
Yksi parhaita Disneyn klassikoita ikinä♥ Rakkaus.
Kirpparikierroksen jälkeen palattiin sitten takaisin sinne nimmarijonoon. Olipahan tuota jonoa kertynyt aika paljon ja loppujen lopuksi jonotettiin siinä sellaiset kaksi tuntia.
Mutta oli todellakin sen arvoista, KOSKA:
Oli aivan mahtavaa, ettei ollut niin kova kiire sen jonon kanssa, sillä kerettiin jutella vielä enemmän tällä toisella kerralla. Puhe karkaili mm yhdessä vaiheessa Tuomas Holopaiseen, oli aika hassua, ja mies muisti Tuomaksen :´´D
Mutta oli todella hienoa päästä näkemään miten Don Rosa piirsi ankkahahmojaan, katsoin vaan suu auki vieressä, kun hän tekaisi piirroksen tuosta vain, noin viidessä minuutissa.
Ja saatoin ehkä pyytää toistakin halia.... Siinä vaiheessa Rosa totesi naurahtaen, että oltiin ainoita koko jonossa jotka olivat halanneet häntä. Kuulemma oli odottanut saavansa paljon haleja, mutta me oltiin sitten vissiin ainoat. Mutta ei tuota setää pääse ihan joka päivä halaamaan, oli pakko käyttää tilanne hyödyksi!
Mutta oli kyllä hieno kokemus. Kiitos.
Seuraavaksi suunnattiinkin sitten syöpöttelemään jonnekin meksikolaiseen ravintolaan. Olin mm todella mielikuvituksellinen ja tilasin: kanajuustohampurilaisen.
Kunnon sydänkohtausruokaa, i know, mutta hyvää se ainakin oli!
Tämän jälkeen oli vielä edessä Johanna Kurkelan joulukonsertti!
Ei muuta kommentoitavaa, kuin että: Ihana nainen, joku upein ääni, hieno konsertti. Meinasin ruveta vollaamaan jokaisen biisin aikana kun Johanna lauloi. Ei voi vaan käsittää.
Huokaus.
Ja vielä ilmoitusluontoista asiaa, joku humppaorkesteri nimeltä Stam1na tulee Lutakkoon 7.1.2011. Ja meikäläinen menee sinne!
Ja My Chemical Romancen keikalle tuli kanssa hankittua ne liput, super gutt!
- Evenstar -
Perjantainahan lähdin suoraan koulun jälkeen Jyväskylään ja sieltä sitten hyppäsin suoraan Lahteen menevään junaan. Lahdessa vastassa olikin sitten Riikka, rakas siskoni ;)
Lähdettiin sitten suorilta käsin kämpille, muutaman koukun kautta (okei, saatettiin kierrellä eri ruokakaupoissa plus Anttilassa joku... puolitoista tuntia?).
Perjantaina ei ollut mitään erityistä ohjelmaa edessä, pelkästään laatuaikaa siskon kanssa, olipahan mukavata taas nähdä kunnolla.
Ilta piti sisällään pääosin leffojen katselua:
Kyllä, Epäilys. Minä vääräuskoinen etc. Mutta oli tuo nyt parempi kuin kaksi edellistä, eikä siltikään mikään kovin hyvä. Sellaisena perjantai-illan hömppänähän tuo meni. Paras kohta elokuvassa oli kyllä ehdottomasti Jacobin kommentti herra Edward Cullenille:
"I'm hotter than you."
Pokka piti. Ainakin melkein.
Toinen elokuva mikä katsottiin oli sitten sellainen tapaus, kuin Cashback.
Tämä oli aivan mahtava! Todella positiivinen yllätys. Hieno juoni elokuvassa, ja tällä kertaa brittihuumori puri, ja kunnolla purikin. Tuli räkätettyä koko leffa läpi, joku loistavuus! :´´D
Ja brittiaksentti, ah♥ Lovely.
Ja koska Makuunissa käytiin, oli kirsikkakokis joku must, parasta!
Lauantai aamuna heräiltiin sitten suht. aikaisin ja riennettiin suoraan Lahden Suurhalliin, jonne Don Rosan oli tarkoitus tulla nimmarisessioon!
Siellä oli kanssa samana päivänä menossa joulumarkkinat, mikä tiesi sitä, että paikalla oli helvetisti ihmisiä:
Ja oltiin vielä hölmöjä, kierrettiin koko sali ympäri kun etsittiin sitä Don Rosan nimmaripöytää ja kävikin ilmi että jos oltaisiin käännytty vaan suoraan vasemmalle kun tultiin sisälle, oltaisiin heti päästy siihen :´´D Noh noh, eipä tuosta ollut haittaa. Perille löydettiin ja jonoa ei edes ollut vielä pitkästi, tultiin paikalle noin tuntia ennen nimmarisession alkamista.
Katsastin nuo joulumarkkinat nopeasti kanssa läpi ja eihän siellä oikeastaan mitään ollut. Kaikkea mahdollista krääsää vaan.
Sitten siinä tunnin päästä saapui itse Don Rosa paikalle. Käveli vaan jonon ohi sinne eteen nimmaripöydän ääreen. Katselin vaan suu auki kun herra käveli ohi, oli se niin pysäyttävä hetki.
Kun hän oli päässyt nimmaripöytien eteen, se oli yhtä kuvien räpsimistä ja hyppimistä paikoillaan: "SE ON OIKEASTI TUOSSA! KATOKATO SE ON TUOSSA, ÄÄÄ"
Ja siellähän se tosiaan oli. Jono eteni aika mukavasti, ja sitten päästiin vihdoin Rosan kohdalle. Aivan IHANA miääs! Pölötti ihan hirveästi kaikkea ja ihan mukavasti kerettiin jutellakin hänen kanssaan. Todettiin, että palataan vielä toisen kerran, piirrosta jonottamaan, kun piti kuulemma jonottaa uudestaan jos halusi sen. Rosa vaan totesi, että muistaa ainakin minut koska olin ensimmäinen koko jonossa joka sattui halaamaan häntä :´´D Ketään muuta ei sit vissiin kiinnostanut, huokaus.
Mentiin sitten siinä välissä kiertämään kirppiksiä, meikäläisen ostokset olivat tosin tällä kertaa hyvin suppeita, sillä rahatilanne oli vähän mikä oli, koska ostin samana päivänä "Roope Ankan Elämä ja Teot"-kirjan, joka vei sen 39e.
Mutta muutaman lehden ostin, jotka minulta puuttui sekä Kaunotar ja Hirviö vhs:n.
Yksi parhaita Disneyn klassikoita ikinä♥ Rakkaus.
Kirpparikierroksen jälkeen palattiin sitten takaisin sinne nimmarijonoon. Olipahan tuota jonoa kertynyt aika paljon ja loppujen lopuksi jonotettiin siinä sellaiset kaksi tuntia.
Mutta oli todellakin sen arvoista, KOSKA:
Oli aivan mahtavaa, ettei ollut niin kova kiire sen jonon kanssa, sillä kerettiin jutella vielä enemmän tällä toisella kerralla. Puhe karkaili mm yhdessä vaiheessa Tuomas Holopaiseen, oli aika hassua, ja mies muisti Tuomaksen :´´D
Mutta oli todella hienoa päästä näkemään miten Don Rosa piirsi ankkahahmojaan, katsoin vaan suu auki vieressä, kun hän tekaisi piirroksen tuosta vain, noin viidessä minuutissa.
Ja saatoin ehkä pyytää toistakin halia.... Siinä vaiheessa Rosa totesi naurahtaen, että oltiin ainoita koko jonossa jotka olivat halanneet häntä. Kuulemma oli odottanut saavansa paljon haleja, mutta me oltiin sitten vissiin ainoat. Mutta ei tuota setää pääse ihan joka päivä halaamaan, oli pakko käyttää tilanne hyödyksi!
Mutta oli kyllä hieno kokemus. Kiitos.
Seuraavaksi suunnattiinkin sitten syöpöttelemään jonnekin meksikolaiseen ravintolaan. Olin mm todella mielikuvituksellinen ja tilasin: kanajuustohampurilaisen.
Kunnon sydänkohtausruokaa, i know, mutta hyvää se ainakin oli!
Tämän jälkeen oli vielä edessä Johanna Kurkelan joulukonsertti!
Ei muuta kommentoitavaa, kuin että: Ihana nainen, joku upein ääni, hieno konsertti. Meinasin ruveta vollaamaan jokaisen biisin aikana kun Johanna lauloi. Ei voi vaan käsittää.
Huokaus.
Ja vielä ilmoitusluontoista asiaa, joku humppaorkesteri nimeltä Stam1na tulee Lutakkoon 7.1.2011. Ja meikäläinen menee sinne!
Ja My Chemical Romancen keikalle tuli kanssa hankittua ne liput, super gutt!
- Evenstar -
maanantai 6. joulukuuta 2010
Lauluja Paratiisista
Voiko pienet asiat tehdä ihmisen liian onnelliseksi? OI KYLLÄH.
Olisiko tippunut joskus keskiviikkona postiluukkuun, kiitos levykauppa X ja sakaraviikko♥
Tuli katsottua heti saman tien kun sain käsiini ja ei voi muuta sanoa, kuin että IKÄVÄ ON. Suuri. Nyyh.
Miten tuollaisia herroja voi olla. Tai tuollaista MUSIIKKIA. Huohs.
Tulihan sitä taas vaihteeksi sitten pyrähdettyä torstaina keikallakin. Indica! Ah kun olikin niitä tyttösiä ikävä. Eikä ihmekään, olihan siitä jo....VUOSI. Herranjumala.
Keikalle lähdettiin näissä varusteissa:
Olen tr00!
Lähdin sitten siinä linkillä kohti Äänekoskea. Linkissä oli huimasti ihmisiä: minä. Koska Äänekoski on suosittu paikka!
Pelkäsin etten löydä koko nuorisokeskusta (jossa keikka siis oli), mikä oli varsin turha pelko sillä kun bussi oli Äänekoskella, näin keskuksen siinä tien vieressä.
Bussikuski oli ihana :´´D Meikäläinen painoi välittömästi stop-nappia kun havaitsin sen rakennuksen ja bussikuski huutaa bussin etuosasta kun auto pysähtyy:
"Tää ei oo kyllä virallinen pysähtymispaikka, mutta...
Kiitos hälle, vältyin turhalta kävelemiseltä!
Menin sitten siihen ovien eteen odottelemaan 20 minuuttia ennen niiden avaamista. Edessä oli yksi mies, huisaa !
Paikalle kyllä kerääntyi sitten seuraavaksi pikkuisia lapsia ja heidän vanhempia ja sitten tuli Sofiakin paikalle jotain viittä minuuttia vaille ovien avaamista.
Kun ovet avattiin mentiin sitten Sofian kanssa narikoille ja sen jälkeen odottelemaan sellaiseen "välitilaan". Kaikki oli levittäytyneet ympäri sitä tilaa ja me katsottiin sit että siinä oli ovet keikkasaliin ja kukaan ei ollut niiden edessä. Mentiin sit siihen. Joku vähän vajaa tunti (?) me varmaan siinä odoteltiin ovien avaamista ja hölistiin.
Sitten päästiin sisään ja mentiin eturiviin. Salihan oli todella suuri:
...Ja siellä oli tosi paljon ihmisiäkin odottelemassa. Koska Indica on niiiiin suosittu.
Eturivi oli täynnä sellaisia pikkuisia, päätä lyhyempiä lapsia :´´D Oli aika orpo olo siinä. Ja naurettiin Sofian kanssa parin pojan kommentille eturivin reunasta:
"MENKÄÄ SINNEPÄIN".
Mari ja Riikka ilmestyivät sit paikalle vähän myöhemmin ja sen jälkeen aloitti lämppäribändi, Ludovico.
Nää oli oikeasti ihan hyviä! Itse tykkäilin. Ja kuuli selvästi että oli vähän otettu vaikutteita PMMP:ltä laulutavassa, varsinkin niissä "huutokohdissa". Mutta oikein viihdyttävä keikka oli.
Seuraavaksi sitten pamahti Indican intro soimaan.
Ne lapset oli ihan hirveitä. Kiljuivat niin että meinasi oikeasti korvat särkyä O.O En tiennyt että niistä lähtee niin paljon ääntä. Ne oli kyllä ihan kauheita keikallakin.
Jonsulla oli aivan ihana mekko♥
...Ja olihan se nyt muutenkin ihana ;__;
Hämmensi vaan ne lapset. Useimmat pystyi laittaa kastiin 11-vuotiaat tai 10-vuotiaat.
Ei siinä muuten mitään, mutta ne huuteli koko keikan ajan lavalle näitä:
"Te ootte seksikkäitä!"
"Ottakaa paidat pois!"
"Kosketa mun kättä!"
"Anna mulle sun kaulakoru!"
"Anna mulle sun rannekoru!"
...? Kaksi ensimmäistä lausetta tuli muuten varmaan 20 kertaa keikan aikana.
Hemmetin lapsihirviöt, oli pakko ottaa kuvaa, kun Jonsua yritettiin vetää suunnilleen alas lavalta:
Että sellaista.
Settilistankin sain noukittua.
Eipä tuossa sen enempää ihmettelemistä ole.
Paitsi Eerie Eden oli tosi kaunis. Mutta senkin kuulisin mieluummin ihan suomenkielellä. Perhana kun ärsyttää tuo enkkupelleily. Miksei ne ymmärrä että suomenkielinen materiaali on jotain parasta ja ainutlaatuista ;__; Itken.
Ja ärsyttikö vai ärsyttikö kun Kummajaisten Joukko oli setissä ja _NE EIVÄT SOITTANEET SITÄ_
Johan nyt on saatana. Olisi kerrankin ollut jotain vähän erilaista setissä, mutta ei sit.
Ja typerää kun ei taas näe Inkkareita vähään aikaan, kun kaikki keikat on ikärajallisia.
ALAIKÄISYYS ON KIROUS.
Mutta tyttöjä nähtiin pikaisesti kanssa, tosin vaan pikaisesti.
Ehdin kuitenkin aukoa Jonsulle päätä siitä, että tulisivat nyt Jyväskylään ikärajattomalle keikalle, kun se viimeksi peruttiin :´´D Olihan se samaa mieltä. Toivottavasti tulisivat.
Mutta niin, siis krhm.
Kiitän viel keikkaseuraa aka Sofia, Mari, Riikka. Sofiaa ja Maria oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa!^^
Nyt on ollut tosi isänmaallinen olo, kun tänään (tai oikeastaan eilen) vietettiin sitten sitä itsenäisyyspäivää.
Finlandia osaa aina säväyttää samalla tavalla. Varsinkin kohta 5:23 --->
Tulee aina pala kurkkuun.
Kyllä täällä Suomessa kannattaa elää.
Juhlavalaistus on aina kuulunut myös jokavuotiseen perinteeseen.
Harmi etteivät ihmiset harrasta sitä enää niin paljoa. Muistan kun vielä joku viisi vuotta sitten kierreltiin kaupungilla katsomassa juhlavalaistusta ja lähes joka ikkunassa oli kynttilät palamassa.
Enää ei, ainakaan niin paljoa, samanlaista näe.
Vielä yksi hehkuttamisen aihe:
MY CHEMICAL ROMANCE TULEE SUOMEEN.
Äääää, pakkopäästä pakkopäästä ;___;
Noin, nyt se on sanottu julkisesti. Olen virallisesti emo!
No ei, mutta olen tuota bändiä seitsemänneltä luokalta asti kuunnellut. Ihan mahtava, vieläkin.
Ja haluan tuonne keikalle niin kovasti.
Olisi vähän suunnitelmissa, että Pihlan kanssa tuonne lähdettäisiin.
Ja toivottavasti saankin onnistumaan. Kyllä saan, kyllä saan. Pakko.
Tämä tietää taas rahanmenoa, ah ihanuutta!
Oon vaan nyt huudatellut tätä biisiä koko päivän!
Varoitus, jää soimaan päähän. Ja pahasti jääkin.
Ja voihan nostalgia:
Aina ollut yks ehdottomia suosikkeja tältä bändiltä.
- Evenstar -
Olisiko tippunut joskus keskiviikkona postiluukkuun, kiitos levykauppa X ja sakaraviikko♥
Tuli katsottua heti saman tien kun sain käsiini ja ei voi muuta sanoa, kuin että IKÄVÄ ON. Suuri. Nyyh.
Miten tuollaisia herroja voi olla. Tai tuollaista MUSIIKKIA. Huohs.
Tulihan sitä taas vaihteeksi sitten pyrähdettyä torstaina keikallakin. Indica! Ah kun olikin niitä tyttösiä ikävä. Eikä ihmekään, olihan siitä jo....VUOSI. Herranjumala.
Keikalle lähdettiin näissä varusteissa:
Olen tr00!
Lähdin sitten siinä linkillä kohti Äänekoskea. Linkissä oli huimasti ihmisiä: minä. Koska Äänekoski on suosittu paikka!
Pelkäsin etten löydä koko nuorisokeskusta (jossa keikka siis oli), mikä oli varsin turha pelko sillä kun bussi oli Äänekoskella, näin keskuksen siinä tien vieressä.
Bussikuski oli ihana :´´D Meikäläinen painoi välittömästi stop-nappia kun havaitsin sen rakennuksen ja bussikuski huutaa bussin etuosasta kun auto pysähtyy:
"Tää ei oo kyllä virallinen pysähtymispaikka, mutta...
Kiitos hälle, vältyin turhalta kävelemiseltä!
Menin sitten siihen ovien eteen odottelemaan 20 minuuttia ennen niiden avaamista. Edessä oli yksi mies, huisaa !
Paikalle kyllä kerääntyi sitten seuraavaksi pikkuisia lapsia ja heidän vanhempia ja sitten tuli Sofiakin paikalle jotain viittä minuuttia vaille ovien avaamista.
Kun ovet avattiin mentiin sitten Sofian kanssa narikoille ja sen jälkeen odottelemaan sellaiseen "välitilaan". Kaikki oli levittäytyneet ympäri sitä tilaa ja me katsottiin sit että siinä oli ovet keikkasaliin ja kukaan ei ollut niiden edessä. Mentiin sit siihen. Joku vähän vajaa tunti (?) me varmaan siinä odoteltiin ovien avaamista ja hölistiin.
Sitten päästiin sisään ja mentiin eturiviin. Salihan oli todella suuri:
...Ja siellä oli tosi paljon ihmisiäkin odottelemassa. Koska Indica on niiiiin suosittu.
Eturivi oli täynnä sellaisia pikkuisia, päätä lyhyempiä lapsia :´´D Oli aika orpo olo siinä. Ja naurettiin Sofian kanssa parin pojan kommentille eturivin reunasta:
"MENKÄÄ SINNEPÄIN".
Mari ja Riikka ilmestyivät sit paikalle vähän myöhemmin ja sen jälkeen aloitti lämppäribändi, Ludovico.
Nää oli oikeasti ihan hyviä! Itse tykkäilin. Ja kuuli selvästi että oli vähän otettu vaikutteita PMMP:ltä laulutavassa, varsinkin niissä "huutokohdissa". Mutta oikein viihdyttävä keikka oli.
Seuraavaksi sitten pamahti Indican intro soimaan.
Ne lapset oli ihan hirveitä. Kiljuivat niin että meinasi oikeasti korvat särkyä O.O En tiennyt että niistä lähtee niin paljon ääntä. Ne oli kyllä ihan kauheita keikallakin.
Jonsulla oli aivan ihana mekko♥
...Ja olihan se nyt muutenkin ihana ;__;
Hämmensi vaan ne lapset. Useimmat pystyi laittaa kastiin 11-vuotiaat tai 10-vuotiaat.
Ei siinä muuten mitään, mutta ne huuteli koko keikan ajan lavalle näitä:
"Te ootte seksikkäitä!"
"Ottakaa paidat pois!"
"Kosketa mun kättä!"
"Anna mulle sun kaulakoru!"
"Anna mulle sun rannekoru!"
...? Kaksi ensimmäistä lausetta tuli muuten varmaan 20 kertaa keikan aikana.
Hemmetin lapsihirviöt, oli pakko ottaa kuvaa, kun Jonsua yritettiin vetää suunnilleen alas lavalta:
Että sellaista.
Settilistankin sain noukittua.
Eipä tuossa sen enempää ihmettelemistä ole.
Paitsi Eerie Eden oli tosi kaunis. Mutta senkin kuulisin mieluummin ihan suomenkielellä. Perhana kun ärsyttää tuo enkkupelleily. Miksei ne ymmärrä että suomenkielinen materiaali on jotain parasta ja ainutlaatuista ;__; Itken.
Ja ärsyttikö vai ärsyttikö kun Kummajaisten Joukko oli setissä ja _NE EIVÄT SOITTANEET SITÄ_
Johan nyt on saatana. Olisi kerrankin ollut jotain vähän erilaista setissä, mutta ei sit.
Ja typerää kun ei taas näe Inkkareita vähään aikaan, kun kaikki keikat on ikärajallisia.
ALAIKÄISYYS ON KIROUS.
Mutta tyttöjä nähtiin pikaisesti kanssa, tosin vaan pikaisesti.
Ehdin kuitenkin aukoa Jonsulle päätä siitä, että tulisivat nyt Jyväskylään ikärajattomalle keikalle, kun se viimeksi peruttiin :´´D Olihan se samaa mieltä. Toivottavasti tulisivat.
Mutta niin, siis krhm.
Kiitän viel keikkaseuraa aka Sofia, Mari, Riikka. Sofiaa ja Maria oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa!^^
Nyt on ollut tosi isänmaallinen olo, kun tänään (tai oikeastaan eilen) vietettiin sitten sitä itsenäisyyspäivää.
Finlandia osaa aina säväyttää samalla tavalla. Varsinkin kohta 5:23 --->
Tulee aina pala kurkkuun.
Kyllä täällä Suomessa kannattaa elää.
Juhlavalaistus on aina kuulunut myös jokavuotiseen perinteeseen.
Harmi etteivät ihmiset harrasta sitä enää niin paljoa. Muistan kun vielä joku viisi vuotta sitten kierreltiin kaupungilla katsomassa juhlavalaistusta ja lähes joka ikkunassa oli kynttilät palamassa.
Enää ei, ainakaan niin paljoa, samanlaista näe.
Vielä yksi hehkuttamisen aihe:
MY CHEMICAL ROMANCE TULEE SUOMEEN.
Äääää, pakkopäästä pakkopäästä ;___;
Noin, nyt se on sanottu julkisesti. Olen virallisesti emo!
No ei, mutta olen tuota bändiä seitsemänneltä luokalta asti kuunnellut. Ihan mahtava, vieläkin.
Ja haluan tuonne keikalle niin kovasti.
Olisi vähän suunnitelmissa, että Pihlan kanssa tuonne lähdettäisiin.
Ja toivottavasti saankin onnistumaan. Kyllä saan, kyllä saan. Pakko.
Tämä tietää taas rahanmenoa, ah ihanuutta!
Oon vaan nyt huudatellut tätä biisiä koko päivän!
Varoitus, jää soimaan päähän. Ja pahasti jääkin.
Ja voihan nostalgia:
Aina ollut yks ehdottomia suosikkeja tältä bändiltä.
- Evenstar -
tiistai 30. marraskuuta 2010
Can I trust my own eyes.
06.04. Tampere / Pakkahuone
07.04. Helsinki / Tavastia
08.04. Helsinki / Tavastia
09.04. Lahti / Finlandia-Klubi
15.04. Oulu / Club Teatria
16.04. Tornio / Umpitunneli
21.04. Pori / Bar Kino
22.04. Seinäjoki / Rytmikorjaamo
23.04. Turku / Klubi
24.04. Turku / Klubi
27.04. Helsinki / Nosturi
28.04. Jyväskylä / Lutakko
29.04. Kuopio / Puikkari
30.04. Joensuu / Kerubi
Uuuuujaaaa, Sonata lähtee kiertelemään taasen! Tuloillaan oikein kunnon kiertely Suomessa, olen tyytyväinen. Kyllä näitäkin oli jo jonkin verran ikävä, vaikkei sitä ehkä tämän sakarahuuman alta huomannutkaan!
Pitäis vaan päättää minne lähteä. Ja minne edes pääsen (typerät k18 keikat prkl kun ei ikää löydy).
Mutta Lutakko on muuten ihan vissi. Sinne menen vaikka kuolisin.
Ja vaikka se onkin, öh, torstaina. Idiootti, kuka sen päivän nyt onkaan keksinyt. Miksi sallittujen keikkojen pitää AINA olla tungettu viikolle? Epäreilua, sanon minä.
Mutta oikeasti... Sonata, LUTAKOSSA? Viimeksi ovat siellä olleet vissiin 2006 mikäli olen oikein ymmärtänyt. Ei voi millään missata.
Mutta jos nyt sitä rauhassa katselisi minne olisi rahan ja matkojen puolesta saumaa päästä.
Tulevaa:
- Indica @ Äänekoski 02.12.10
- Johanna Kurkelan joulukonsertti @ Lahti 11.12.10
- Don Rosa @ Lahti 11.12.10
Plus sitten vielä tuo Sonatan Lutakon keikka, ja minne muualle sitten eksynkään. Ainakin toivottavasti.
Nyt vaan kaipaisi sellaista kunnon... adrenaliinikeikkaa.
Mutta Don Rosasta olen innoissani! Kun hän vieraili Helsingissä, sinne ei ollut mahdollisuuksia, mutta luojan kiitos herra tulee vielä Lahteen. Aivan mahtavaa.
Ja äitikin palaili Thaimaasta tänne Suomeen tuliaisten kera :3
Tsellaista. Sinisessä laukussa on ihana kirjailu, tykkään!
Mutta parhainta oli ehdottomasti nämä:
Kyllä, termospullo ja kaulahuivi.
Selityksenä toimi se, että kun seuraavan kerran olen ääliö ja menen taas pakkaseen jonottamaan, on jotain lämmikettä.
Tässä alkaa tuntea itsensä ilmiselväksi :'D
Enhän minä nyt...
Ja ei pidä tietenkään unohtaa tätä:
Onnennorsu(?)
Pitänee vissiin ottaa perjantaina mukaan.
Silloin on nimittäin meidän lukion itsenäisyyspäiväjuhlat. Jossa minä sattumoisin laulan.
Ja biisikin jopa valittuna!
Päästän irti nyt
Aion karata.
Rakastan tuota kappaletta. Huh.
Mutta hermostuttaa ihan liikaa perjantai.
Harjoitukset on menneet tosi hyvin, mutta pelottaa että rupeaa jännittämään itse esityksessä ja ääni tärisee tai jotain muuta kamalaa :´´D
Ei sillä että panikoisin mitään etukäteen. Koskaan. Ikinä. Ehen. Klunks.
...*järsii varpaitaan*
- Evenstar -
07.04. Helsinki / Tavastia
08.04. Helsinki / Tavastia
09.04. Lahti / Finlandia-Klubi
15.04. Oulu / Club Teatria
16.04. Tornio / Umpitunneli
21.04. Pori / Bar Kino
22.04. Seinäjoki / Rytmikorjaamo
23.04. Turku / Klubi
24.04. Turku / Klubi
27.04. Helsinki / Nosturi
28.04. Jyväskylä / Lutakko
29.04. Kuopio / Puikkari
30.04. Joensuu / Kerubi
Uuuuujaaaa, Sonata lähtee kiertelemään taasen! Tuloillaan oikein kunnon kiertely Suomessa, olen tyytyväinen. Kyllä näitäkin oli jo jonkin verran ikävä, vaikkei sitä ehkä tämän sakarahuuman alta huomannutkaan!
Pitäis vaan päättää minne lähteä. Ja minne edes pääsen (typerät k18 keikat prkl kun ei ikää löydy).
Mutta Lutakko on muuten ihan vissi. Sinne menen vaikka kuolisin.
Ja vaikka se onkin, öh, torstaina. Idiootti, kuka sen päivän nyt onkaan keksinyt. Miksi sallittujen keikkojen pitää AINA olla tungettu viikolle? Epäreilua, sanon minä.
Mutta oikeasti... Sonata, LUTAKOSSA? Viimeksi ovat siellä olleet vissiin 2006 mikäli olen oikein ymmärtänyt. Ei voi millään missata.
Mutta jos nyt sitä rauhassa katselisi minne olisi rahan ja matkojen puolesta saumaa päästä.
Tulevaa:
- Indica @ Äänekoski 02.12.10
- Johanna Kurkelan joulukonsertti @ Lahti 11.12.10
- Don Rosa @ Lahti 11.12.10
Plus sitten vielä tuo Sonatan Lutakon keikka, ja minne muualle sitten eksynkään. Ainakin toivottavasti.
Nyt vaan kaipaisi sellaista kunnon... adrenaliinikeikkaa.
Mutta Don Rosasta olen innoissani! Kun hän vieraili Helsingissä, sinne ei ollut mahdollisuuksia, mutta luojan kiitos herra tulee vielä Lahteen. Aivan mahtavaa.
Ja äitikin palaili Thaimaasta tänne Suomeen tuliaisten kera :3
Tsellaista. Sinisessä laukussa on ihana kirjailu, tykkään!
Mutta parhainta oli ehdottomasti nämä:
Kyllä, termospullo ja kaulahuivi.
Selityksenä toimi se, että kun seuraavan kerran olen ääliö ja menen taas pakkaseen jonottamaan, on jotain lämmikettä.
Tässä alkaa tuntea itsensä ilmiselväksi :'D
Enhän minä nyt...
Ja ei pidä tietenkään unohtaa tätä:
Onnennorsu(?)
Pitänee vissiin ottaa perjantaina mukaan.
Silloin on nimittäin meidän lukion itsenäisyyspäiväjuhlat. Jossa minä sattumoisin laulan.
Ja biisikin jopa valittuna!
Päästän irti nyt
Aion karata.
Rakastan tuota kappaletta. Huh.
Mutta hermostuttaa ihan liikaa perjantai.
Harjoitukset on menneet tosi hyvin, mutta pelottaa että rupeaa jännittämään itse esityksessä ja ääni tärisee tai jotain muuta kamalaa :´´D
Ei sillä että panikoisin mitään etukäteen. Koskaan. Ikinä. Ehen. Klunks.
...*järsii varpaitaan*
- Evenstar -
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
The Deathly Hallows (Part 1)
Kävin vihdoinkin katsomassa sen, uusimman Potterin.
En vieläkään tajua, miksi mulle nousee aina hirveä odotus noita leffoja kohtaan, JOKA IKINEN KERTA.
Eihän niistä mikään nyt ole edes ollut kovin kaksinen :´´D
Mutta tämä uusin oli mielestäni ehdottomasti paras tähän mennessä. Elokuva sisälsi ihan hirveän hienoja hetkiä, ja toisaalta taas jotain tosi naurettavia. Ei siis hyvällä tavalla naurettavia, vaan nimenomaan naurettavalla tavalla naurettavia, ech?
Mm. Kuoleman varjelusten tarina oli toteutettu kyllä todella upeasti siihen leffaan, se oli minullekin sellainen "whoaaa" -elämys. Oli hieno.
Sitten löysin taas (yllättäen) myös napisemisen aiheita jonkin verran.
Esimerkiksi se kohtaus, kun Ron näki hirnyrkin takia näyn Harrysta ja Hermionesta yhdessä, oli vedetty niin totaalisen yli. Katsokaa leffa niin tajuatte mitä meinaan, huhhuh...
Jäin myös kaipaamaan monia kohtauksia, esimerkiksi Harryn ja Dudleyn sovintoa alussa, ja Dursleyt sivuutettiin melkein kokonaan, nyyh.
Mutta ei auta valittaa, olihan tuo nyt katsomisen arvoinen, ja pidin todella paljon, vaikka napinan aiheita löytyikin. Mutta niitä nyt löytyy aina.
Viimeistä osaa odotellessa!
Ja jos nyt vielä hehkutetaan jonkin verran, niin NÄMÄ IHMISET, voi luoja:
Jason Isaacs, Tom Felton, Helena Bonham-Carter, Rupert Grint, Evanna Lynch...
Rakastan teitä. *__*
Okei, paluu maan pinnalle. Tähän loppuu hehkutus.
(Kaikki kuvat netistä otettuja)
Tällaisella aamunaamalla lähdettiin tänään liikkeelle:
Viehättävää, i know.
Heräsin siihen, kun isä soitti olohuoneessa Raskaampaa Joulua -levyä. Ei pahin tapa herätä, ei ollenkaan. Iski jostain syystä vasta nyt välittömästi tajuntaan, että hei, kohtahan on joulu!
Sitten päädyin itsekin lopulta kuuntelemaan Raskaampaa Joulua, sekä Raskastakin Joulua.
Leppiksen ääni, krrraaaah<3
Näkymät omasta ikkunastakaan ei ole pahemmat:
Lunta, Lunta, LUNTA! I likez.
Tulisi joulu nopeasti.
- Evenstar -
tiistai 23. marraskuuta 2010
Nothing compares to you.
Sakara Tour 2010 @ Seinäjoki, Rytmikorjaamo 19.11.10.
Huhhuh, että sellainen viikonloppu.
Kuten huomaatte olen tässä kolme päivää yrittänyt kasata itseäni viikonlopun jäljiltä, joten kirjoitan tänne vasta nyt. Jotain. Epämääräistä. Sekavaa.
Koska sanat eivät yksinkertaisesti riitä taas kuvaamaan, miten hienoa oli.
Jos nyt lähdetään hyvin hyvin sekavasta koulupäivästä perjantaina. Melkein jaksoin keskittyä. Hemmetin lukio.
Päässä pyöri suoraan sanottuna ihan kaikkea muuta kuin passiivin perusmuodon preesensin mikälieonkaan.
Onneksi koulua kesti vain sen neljä tuntia ja sitten käänsinkin nokan kohti Jyväskylää, josta junalla matkustelin sitten Seinäjoelle.
Sielläpä olivat neidit Roosa ja Annika jo odottelemassa juna-asemalla minua.
Lähdettiin sitten kohti Rytmikorjaamoa, ja mentiin jonoon.
Jonotusporukka oli parasta ! Siellä hytistiin sitten yhdessä. Ja nää toiset olivat viel jonottaneet ihan aamusta asti siellä. Itselleen tuli joku ehkä noin vajaa neljä ja puoli tuntia jonottamista tai jotaan sinnepäin.
Aika ennen ovien avaamista kului lähinnä johonkin säälittäviin itsensä-lämmitys-yrityksiin ja sekavia puhellessa.
Edustusta, edustusta. I know.
Onnelliset Sakarajonottajat hypotermian partaalla. Ilmeet kertovatkin kaiken oleellisen.
Varttia ennen ovien avaamista me idiootit otettiin sitten vielä takit pois päältä. Oli muuten jäätymiskuolema lähellä, vannon.
Vartti kului ihan tosi hitaasti.
Mutta sitten päästiin sisään ja saatiin koko porukka kiinni eturivin aitaan! Se oli sen arvoista, todellakin.
Varpaita en tuntenut puoleentoista tuntiin sisälle pääsemisen jälkeen.
Mutta sitten kapusikin lavalle jo FM2000 ja kaikki muu unohtui. Ai että nää miehet osaa. Tuli hyvä mieli.
Että hatunnosto fiiliksen nostattamisesta! Parsa livebändi, on, on.
Sitten Rytmihäiriö ja saatananpalvontaa.
HAASTAN RIITAA KÄNNISSÄ - KOSKA SAATANA SANOO NIIN.
Kuvanlaatu on, kuten huomaatte, jotain täydellistä.
Lavalla kävi kans hyppimässä verimaskeissa joku nimeltä mainitsematon Herr Hyyrynen. En kestä.
Rytmis oli taas jotain parasta livenä, mutta tunnelmia latisti vähän sellainen kolme kertaa minun kokoinen korsto, joka yritti siinä sitten murtaa meikäläisen jalkaa.
Pelotti ihan oikeasti että mun jalka murtuu, kun tämä kyseinen jätkä työnsi mun jalkaa vasten sitä aitaa täydellä painollaan, kun tunki siihen eturiviin. Ei mahtanut mitään. Oli vähän liian isokokoinen kaveri, että olisin mahtanut mitään. Yritys oli kyllä kova.
Onneksi selvisin sitten mustelmalla loppujen lopuksi.
Enhän minä nyt tuon välikohtauksen antanut pilata keikkoja kuitenkaan!
Oli Stam1nskien vuoro tulla ja puristus eturivissä oli sietämätön.
Mutta yllättäen sekin unohtui kun Lemiläinen junttibändi ponkaisi lavalle.
Settilista oli mahtava, vaikkei yllätyksiä oikeastaan enää tullut.
Pojat olivat kuosissa ja fiiliksissä.
Saikkonen tunki lavalle Parkkitehdin aikaan.
Yleisö oli mukana.
= Parhautta.
Stam1nan keikan jälkeen sitä oli taas voimat menneet vedenpuutteen ja riehumisen takia. Myös pää taisi huutaa räjähtävänsä pian.
Luulin etten jaksa enää riehua niin paljoa Mokomänttien keikalla.
Hahha, hyvä vitsi.
Mokoman keikka oli jotain pimeintä ja hienointa ikinä.
Keikalla nähtiin mm Hyrden sukukallaudet, Hyrde repimässä Saikkoselta housuja, hedelmä- ja piparitarjoilua, Rytmiksen ja FM2000 kitaristien tunteikas valssi Marraksen tahdissa ja... vähän kaikkea muutakin sekavaa.
Koska latasin jo videota tuonne ii är see gallerian puolelle, niin opastan sinne, jos haluaa nähdä videomateriaalia Moksuttimien keikasta:
http://irc-galleria.net/user/Evenstar/video/123547498
http://irc-galleria.net/user/Evenstar/video/123547561
Keikan jälkeen piti myös käväistä tietysti paitakojulla.
Mukaan tarttui Mokoman huppari ja kaksi julistetta. Enempää en kerennyt katsella, se oli sellainen paniikkiostos vaan. Annikan ja Roosan juna nimittäin lähti ja en halunnut lähteä itsekseni Seinäjoen yöhön harhailemaan.
Mutta tyytyväinen olen ostoksiin. Ostin kans Mokomänteiltä "Anteeksi, nimeni on mäntti"- paidan, mutta soon vielä Annikan hallussa. Joten kuvaa tulee kun saan paidan käsiini.
Keikan jälkeen odotti muuten matka kotia kohti ja se oli yhtä helvettiä. Neljältä yöllä lähti juna Seinäjoelta, jolla menin Tampereelle ja sieltä lähti sitten kuudelta aamulla bussi Jyväskylään. Jyväskylästä otin sit vielä bussin tänne Saarijärvelle.
Kuusi ja puoli tuntia matkustusta ja nukahtaa ei saanut. Olisin muuten nukkunut pysäkkien ohi.
Oli suoraan sanottuna aika haastavaa, oli lähellä ettenkö olisi vaan jäänyt nukkuu sinne yöjunaan mikä lähti Seinähullujoelta...
Ja tein myös erittäin historiallisen asian Seinäjoella! Käveltiin Rytmikorjaamolta ulos. Siinä oli Hyrde. Puolen metrin päässä. Tupakalla.
Siihen se sitten jäikin. Kävelin ohi. ...KÄVELIN OHI. Ja se oli muuten ihan tarkoituksellista!
Ensimmäinen ajatus oli, että "mikä helvetti muhun on mennyt".
Mutta sinnepähän jäi. Mulla olisi ollut aikaa jäähä jutteleen. Juna olisi lähtenyt vasta reilun tunnin päästä mutta päätin sitten kuitenkin lähteä Annikan ja Roosan matkaan, joiden juna lähti aikaisemmin.
Kyllä sitä miestä vielä näkee, se on varma se.
Eikä edes kaduta. En tiedä miksi.
Keikat itsessään antoi mulle vaan niin paljon, ettei haitannut vaikken poikia tavannutkaan.
Ensi kerralla sitten. Se on nimittäin myös varmaa, ettei nämä ollut viimeiset Mokoman tai Stam1nan keikat. Ehei.
Oli muuten aivan pakko ottaa itsestään kuva siinä jossain, olisiko ollut yhdeksän aikaan aamulla, kun jumitin Jyväskylän matkakeskuksessa odottamassa bussia. Olin niin kauhea näky nukkumattoman yön jälkeen, että lähinnä repesin nauramaan omalle naamalleni kun pääsin peilin eteen:
Näin. Likaisena ja paskaisena keikan jäljiltä <3 Ihanuutta. Suihku oli joku paras asia ikinä, kun pääsin vihdoin kotiin.
Sellaista tällä kertaa. Kiitos vielä hirmuisasti keikkaseurueelle! Oli aivan mahtavaa.
Sakara Tour oli nyt tältä vuodelta tässä. Saas nähä millon seuraavan kerran. Eip jäänyt ainakaan huonoa makua suuhun.
- Evenstar -
Huhhuh, että sellainen viikonloppu.
Kuten huomaatte olen tässä kolme päivää yrittänyt kasata itseäni viikonlopun jäljiltä, joten kirjoitan tänne vasta nyt. Jotain. Epämääräistä. Sekavaa.
Koska sanat eivät yksinkertaisesti riitä taas kuvaamaan, miten hienoa oli.
Jos nyt lähdetään hyvin hyvin sekavasta koulupäivästä perjantaina. Melkein jaksoin keskittyä. Hemmetin lukio.
Päässä pyöri suoraan sanottuna ihan kaikkea muuta kuin passiivin perusmuodon preesensin mikälieonkaan.
Onneksi koulua kesti vain sen neljä tuntia ja sitten käänsinkin nokan kohti Jyväskylää, josta junalla matkustelin sitten Seinäjoelle.
Sielläpä olivat neidit Roosa ja Annika jo odottelemassa juna-asemalla minua.
Lähdettiin sitten kohti Rytmikorjaamoa, ja mentiin jonoon.
Jonotusporukka oli parasta ! Siellä hytistiin sitten yhdessä. Ja nää toiset olivat viel jonottaneet ihan aamusta asti siellä. Itselleen tuli joku ehkä noin vajaa neljä ja puoli tuntia jonottamista tai jotaan sinnepäin.
Aika ennen ovien avaamista kului lähinnä johonkin säälittäviin itsensä-lämmitys-yrityksiin ja sekavia puhellessa.
Edustusta, edustusta. I know.
Onnelliset Sakarajonottajat hypotermian partaalla. Ilmeet kertovatkin kaiken oleellisen.
Varttia ennen ovien avaamista me idiootit otettiin sitten vielä takit pois päältä. Oli muuten jäätymiskuolema lähellä, vannon.
Vartti kului ihan tosi hitaasti.
Mutta sitten päästiin sisään ja saatiin koko porukka kiinni eturivin aitaan! Se oli sen arvoista, todellakin.
Varpaita en tuntenut puoleentoista tuntiin sisälle pääsemisen jälkeen.
Mutta sitten kapusikin lavalle jo FM2000 ja kaikki muu unohtui. Ai että nää miehet osaa. Tuli hyvä mieli.
Että hatunnosto fiiliksen nostattamisesta! Parsa livebändi, on, on.
Sitten Rytmihäiriö ja saatananpalvontaa.
HAASTAN RIITAA KÄNNISSÄ - KOSKA SAATANA SANOO NIIN.
Kuvanlaatu on, kuten huomaatte, jotain täydellistä.
Lavalla kävi kans hyppimässä verimaskeissa joku nimeltä mainitsematon Herr Hyyrynen. En kestä.
Rytmis oli taas jotain parasta livenä, mutta tunnelmia latisti vähän sellainen kolme kertaa minun kokoinen korsto, joka yritti siinä sitten murtaa meikäläisen jalkaa.
Pelotti ihan oikeasti että mun jalka murtuu, kun tämä kyseinen jätkä työnsi mun jalkaa vasten sitä aitaa täydellä painollaan, kun tunki siihen eturiviin. Ei mahtanut mitään. Oli vähän liian isokokoinen kaveri, että olisin mahtanut mitään. Yritys oli kyllä kova.
Onneksi selvisin sitten mustelmalla loppujen lopuksi.
Enhän minä nyt tuon välikohtauksen antanut pilata keikkoja kuitenkaan!
Oli Stam1nskien vuoro tulla ja puristus eturivissä oli sietämätön.
Mutta yllättäen sekin unohtui kun Lemiläinen junttibändi ponkaisi lavalle.
Settilista oli mahtava, vaikkei yllätyksiä oikeastaan enää tullut.
Pojat olivat kuosissa ja fiiliksissä.
Saikkonen tunki lavalle Parkkitehdin aikaan.
Yleisö oli mukana.
= Parhautta.
Stam1nan keikan jälkeen sitä oli taas voimat menneet vedenpuutteen ja riehumisen takia. Myös pää taisi huutaa räjähtävänsä pian.
Luulin etten jaksa enää riehua niin paljoa Mokomänttien keikalla.
Hahha, hyvä vitsi.
Mokoman keikka oli jotain pimeintä ja hienointa ikinä.
Keikalla nähtiin mm Hyrden sukukallaudet, Hyrde repimässä Saikkoselta housuja, hedelmä- ja piparitarjoilua, Rytmiksen ja FM2000 kitaristien tunteikas valssi Marraksen tahdissa ja... vähän kaikkea muutakin sekavaa.
Koska latasin jo videota tuonne ii är see gallerian puolelle, niin opastan sinne, jos haluaa nähdä videomateriaalia Moksuttimien keikasta:
http://irc-galleria.net/user/Evenstar/video/123547498
http://irc-galleria.net/user/Evenstar/video/123547561
Keikan jälkeen piti myös käväistä tietysti paitakojulla.
Mukaan tarttui Mokoman huppari ja kaksi julistetta. Enempää en kerennyt katsella, se oli sellainen paniikkiostos vaan. Annikan ja Roosan juna nimittäin lähti ja en halunnut lähteä itsekseni Seinäjoen yöhön harhailemaan.
Mutta tyytyväinen olen ostoksiin. Ostin kans Mokomänteiltä "Anteeksi, nimeni on mäntti"- paidan, mutta soon vielä Annikan hallussa. Joten kuvaa tulee kun saan paidan käsiini.
Keikan jälkeen odotti muuten matka kotia kohti ja se oli yhtä helvettiä. Neljältä yöllä lähti juna Seinäjoelta, jolla menin Tampereelle ja sieltä lähti sitten kuudelta aamulla bussi Jyväskylään. Jyväskylästä otin sit vielä bussin tänne Saarijärvelle.
Kuusi ja puoli tuntia matkustusta ja nukahtaa ei saanut. Olisin muuten nukkunut pysäkkien ohi.
Oli suoraan sanottuna aika haastavaa, oli lähellä ettenkö olisi vaan jäänyt nukkuu sinne yöjunaan mikä lähti Seinähullujoelta...
Ja tein myös erittäin historiallisen asian Seinäjoella! Käveltiin Rytmikorjaamolta ulos. Siinä oli Hyrde. Puolen metrin päässä. Tupakalla.
Siihen se sitten jäikin. Kävelin ohi. ...KÄVELIN OHI. Ja se oli muuten ihan tarkoituksellista!
Ensimmäinen ajatus oli, että "mikä helvetti muhun on mennyt".
Mutta sinnepähän jäi. Mulla olisi ollut aikaa jäähä jutteleen. Juna olisi lähtenyt vasta reilun tunnin päästä mutta päätin sitten kuitenkin lähteä Annikan ja Roosan matkaan, joiden juna lähti aikaisemmin.
Kyllä sitä miestä vielä näkee, se on varma se.
Eikä edes kaduta. En tiedä miksi.
Keikat itsessään antoi mulle vaan niin paljon, ettei haitannut vaikken poikia tavannutkaan.
Ensi kerralla sitten. Se on nimittäin myös varmaa, ettei nämä ollut viimeiset Mokoman tai Stam1nan keikat. Ehei.
Oli muuten aivan pakko ottaa itsestään kuva siinä jossain, olisiko ollut yhdeksän aikaan aamulla, kun jumitin Jyväskylän matkakeskuksessa odottamassa bussia. Olin niin kauhea näky nukkumattoman yön jälkeen, että lähinnä repesin nauramaan omalle naamalleni kun pääsin peilin eteen:
Näin. Likaisena ja paskaisena keikan jäljiltä <3 Ihanuutta. Suihku oli joku paras asia ikinä, kun pääsin vihdoin kotiin.
Sellaista tällä kertaa. Kiitos vielä hirmuisasti keikkaseurueelle! Oli aivan mahtavaa.
Sakara Tour oli nyt tältä vuodelta tässä. Saas nähä millon seuraavan kerran. Eip jäänyt ainakaan huonoa makua suuhun.
- Evenstar -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)