Nothing compares to you.

Sakara Tour 2010 @ Seinäjoki, Rytmikorjaamo 19.11.10.

Huhhuh, että sellainen viikonloppu.
Kuten huomaatte olen tässä kolme päivää yrittänyt kasata itseäni viikonlopun jäljiltä, joten kirjoitan tänne vasta nyt. Jotain. Epämääräistä. Sekavaa.
Koska sanat eivät yksinkertaisesti riitä taas kuvaamaan, miten hienoa oli.

Jos nyt lähdetään hyvin hyvin sekavasta koulupäivästä perjantaina. Melkein jaksoin keskittyä. Hemmetin lukio.
Päässä pyöri suoraan sanottuna ihan kaikkea muuta kuin passiivin perusmuodon preesensin mikälieonkaan.
Onneksi koulua kesti vain sen neljä tuntia ja sitten käänsinkin nokan kohti Jyväskylää, josta junalla matkustelin sitten Seinäjoelle.
Sielläpä olivat neidit Roosa ja Annika jo odottelemassa juna-asemalla minua.
Lähdettiin sitten kohti Rytmikorjaamoa, ja mentiin jonoon.

Jonotusporukka oli parasta ! Siellä hytistiin sitten yhdessä. Ja nää toiset olivat viel jonottaneet ihan aamusta asti siellä. Itselleen tuli joku ehkä noin vajaa neljä ja puoli tuntia jonottamista tai jotaan sinnepäin.
Aika ennen ovien avaamista kului lähinnä johonkin säälittäviin itsensä-lämmitys-yrityksiin ja sekavia puhellessa.





Edustusta, edustusta. I know.
Onnelliset Sakarajonottajat hypotermian partaalla. Ilmeet kertovatkin kaiken oleellisen.

Varttia ennen ovien avaamista me idiootit otettiin sitten vielä takit pois päältä. Oli muuten jäätymiskuolema lähellä, vannon.
Vartti kului ihan tosi hitaasti.
Mutta sitten päästiin sisään ja saatiin koko porukka kiinni eturivin aitaan! Se oli sen arvoista, todellakin.
Varpaita en tuntenut puoleentoista tuntiin sisälle pääsemisen jälkeen.

Mutta sitten kapusikin lavalle jo FM2000 ja kaikki muu unohtui. Ai että nää miehet osaa. Tuli hyvä mieli.



Että hatunnosto fiiliksen nostattamisesta! Parsa livebändi, on, on.

Sitten Rytmihäiriö ja saatananpalvontaa.
HAASTAN RIITAA KÄNNISSÄ - KOSKA SAATANA SANOO NIIN.



Kuvanlaatu on, kuten huomaatte, jotain täydellistä.



Lavalla kävi kans hyppimässä verimaskeissa joku nimeltä mainitsematon Herr Hyyrynen. En kestä.

Rytmis oli taas jotain parasta livenä, mutta tunnelmia latisti vähän sellainen kolme kertaa minun kokoinen korsto, joka yritti siinä sitten murtaa meikäläisen jalkaa.
Pelotti ihan oikeasti että mun jalka murtuu, kun tämä kyseinen jätkä työnsi mun jalkaa vasten sitä aitaa täydellä painollaan, kun tunki siihen eturiviin. Ei mahtanut mitään. Oli vähän liian isokokoinen kaveri, että olisin mahtanut mitään. Yritys oli kyllä kova.
Onneksi selvisin sitten mustelmalla loppujen lopuksi.
Enhän minä nyt tuon välikohtauksen antanut pilata keikkoja kuitenkaan!

Oli Stam1nskien vuoro tulla ja puristus eturivissä oli sietämätön.
Mutta yllättäen sekin unohtui kun Lemiläinen junttibändi ponkaisi lavalle.





Settilista oli mahtava, vaikkei yllätyksiä oikeastaan enää tullut.
Pojat olivat kuosissa ja fiiliksissä.
Saikkonen tunki lavalle Parkkitehdin aikaan.
Yleisö oli mukana.
= Parhautta.

Stam1nan keikan jälkeen sitä oli taas voimat menneet vedenpuutteen ja riehumisen takia. Myös pää taisi huutaa räjähtävänsä pian.

Luulin etten jaksa enää riehua niin paljoa Mokomänttien keikalla.
Hahha, hyvä vitsi.







Mokoman keikka oli jotain pimeintä ja hienointa ikinä.
Keikalla nähtiin mm Hyrden sukukallaudet, Hyrde repimässä Saikkoselta housuja, hedelmä- ja piparitarjoilua, Rytmiksen ja FM2000 kitaristien tunteikas valssi Marraksen tahdissa ja... vähän kaikkea muutakin sekavaa.

Koska latasin jo videota tuonne ii är see gallerian puolelle, niin opastan sinne, jos haluaa nähdä videomateriaalia Moksuttimien keikasta:

http://irc-galleria.net/user/Evenstar/video/123547498
http://irc-galleria.net/user/Evenstar/video/123547561

Keikan jälkeen piti myös käväistä tietysti paitakojulla.
Mukaan tarttui Mokoman huppari ja kaksi julistetta. Enempää en kerennyt katsella, se oli sellainen paniikkiostos vaan. Annikan ja Roosan juna nimittäin lähti ja en halunnut lähteä itsekseni Seinäjoen yöhön harhailemaan.

Mutta tyytyväinen olen ostoksiin. Ostin kans Mokomänteiltä "Anteeksi, nimeni on mäntti"- paidan, mutta soon vielä Annikan hallussa. Joten kuvaa tulee kun saan paidan käsiini.









Keikan jälkeen odotti muuten matka kotia kohti ja se oli yhtä helvettiä. Neljältä yöllä lähti juna Seinäjoelta, jolla menin Tampereelle ja sieltä lähti sitten kuudelta aamulla bussi Jyväskylään. Jyväskylästä otin sit vielä bussin tänne Saarijärvelle.
Kuusi ja puoli tuntia matkustusta ja nukahtaa ei saanut. Olisin muuten nukkunut pysäkkien ohi.
Oli suoraan sanottuna aika haastavaa, oli lähellä ettenkö olisi vaan jäänyt nukkuu sinne yöjunaan mikä lähti Seinähullujoelta...

Ja tein myös erittäin historiallisen asian Seinäjoella! Käveltiin Rytmikorjaamolta ulos. Siinä oli Hyrde. Puolen metrin päässä. Tupakalla.
Siihen se sitten jäikin. Kävelin ohi. ...KÄVELIN OHI. Ja se oli muuten ihan tarkoituksellista!
Ensimmäinen ajatus oli, että "mikä helvetti muhun on mennyt".
Mutta sinnepähän jäi. Mulla olisi ollut aikaa jäähä jutteleen. Juna olisi lähtenyt vasta reilun tunnin päästä mutta päätin sitten kuitenkin lähteä Annikan ja Roosan matkaan, joiden juna lähti aikaisemmin.
Kyllä sitä miestä vielä näkee, se on varma se.
Eikä edes kaduta. En tiedä miksi.
Keikat itsessään antoi mulle vaan niin paljon, ettei haitannut vaikken poikia tavannutkaan.

Ensi kerralla sitten. Se on nimittäin myös varmaa, ettei nämä ollut viimeiset Mokoman tai Stam1nan keikat. Ehei.

Oli muuten aivan pakko ottaa itsestään kuva siinä jossain, olisiko ollut yhdeksän aikaan aamulla, kun jumitin Jyväskylän matkakeskuksessa odottamassa bussia. Olin niin kauhea näky nukkumattoman yön jälkeen, että lähinnä repesin nauramaan omalle naamalleni kun pääsin peilin eteen:



Näin. Likaisena ja paskaisena keikan jäljiltä <3 Ihanuutta. Suihku oli joku paras asia ikinä, kun pääsin vihdoin kotiin.

Sellaista tällä kertaa. Kiitos vielä hirmuisasti keikkaseurueelle! Oli aivan mahtavaa.
Sakara Tour oli nyt tältä vuodelta tässä. Saas nähä millon seuraavan kerran. Eip jäänyt ainakaan huonoa makua suuhun.

- Evenstar -