maanantai 6. joulukuuta 2010

Lauluja Paratiisista

Voiko pienet asiat tehdä ihmisen liian onnelliseksi? OI KYLLÄH.



Olisiko tippunut joskus keskiviikkona postiluukkuun, kiitos levykauppa X ja sakaraviikko♥
Tuli katsottua heti saman tien kun sain käsiini ja ei voi muuta sanoa, kuin että IKÄVÄ ON. Suuri. Nyyh.
Miten tuollaisia herroja voi olla. Tai tuollaista MUSIIKKIA. Huohs.

Tulihan sitä taas vaihteeksi sitten pyrähdettyä torstaina keikallakin. Indica! Ah kun olikin niitä tyttösiä ikävä. Eikä ihmekään, olihan siitä jo....VUOSI. Herranjumala.

Keikalle lähdettiin näissä varusteissa:



Olen tr00!

Lähdin sitten siinä linkillä kohti Äänekoskea. Linkissä oli huimasti ihmisiä: minä. Koska Äänekoski on suosittu paikka!
Pelkäsin etten löydä koko nuorisokeskusta (jossa keikka siis oli), mikä oli varsin turha pelko sillä kun bussi oli Äänekoskella, näin keskuksen siinä tien vieressä.
Bussikuski oli ihana :´´D Meikäläinen painoi välittömästi stop-nappia kun havaitsin sen rakennuksen ja bussikuski huutaa bussin etuosasta kun auto pysähtyy:
"Tää ei oo kyllä virallinen pysähtymispaikka, mutta...

Kiitos hälle, vältyin turhalta kävelemiseltä!

Menin sitten siihen ovien eteen odottelemaan 20 minuuttia ennen niiden avaamista. Edessä oli yksi mies, huisaa !
Paikalle kyllä kerääntyi sitten seuraavaksi pikkuisia lapsia ja heidän vanhempia ja sitten tuli Sofiakin paikalle jotain viittä minuuttia vaille ovien avaamista.
Kun ovet avattiin mentiin sitten Sofian kanssa narikoille ja sen jälkeen odottelemaan sellaiseen "välitilaan". Kaikki oli levittäytyneet ympäri sitä tilaa ja me katsottiin sit että siinä oli ovet keikkasaliin ja kukaan ei ollut niiden edessä. Mentiin sit siihen. Joku vähän vajaa tunti (?) me varmaan siinä odoteltiin ovien avaamista ja hölistiin.
Sitten päästiin sisään ja mentiin eturiviin. Salihan oli todella suuri:



...Ja siellä oli tosi paljon ihmisiäkin odottelemassa. Koska Indica on niiiiin suosittu.

Eturivi oli täynnä sellaisia pikkuisia, päätä lyhyempiä lapsia :´´D Oli aika orpo olo siinä. Ja naurettiin Sofian kanssa parin pojan kommentille eturivin reunasta:
"MENKÄÄ SINNEPÄIN".

Mari ja Riikka ilmestyivät sit paikalle vähän myöhemmin ja sen jälkeen aloitti lämppäribändi, Ludovico.



Nää oli oikeasti ihan hyviä! Itse tykkäilin. Ja kuuli selvästi että oli vähän otettu vaikutteita PMMP:ltä laulutavassa, varsinkin niissä "huutokohdissa". Mutta oikein viihdyttävä keikka oli.

Seuraavaksi sitten pamahti Indican intro soimaan.
Ne lapset oli ihan hirveitä. Kiljuivat niin että meinasi oikeasti korvat särkyä O.O En tiennyt että niistä lähtee niin paljon ääntä. Ne oli kyllä ihan kauheita keikallakin.

Jonsulla oli aivan ihana mekko♥



...Ja olihan se nyt muutenkin ihana ;__;



Hämmensi vaan ne lapset. Useimmat pystyi laittaa kastiin 11-vuotiaat tai 10-vuotiaat.
Ei siinä muuten mitään, mutta ne huuteli koko keikan ajan lavalle näitä:

"Te ootte seksikkäitä!"
"Ottakaa paidat pois!"
"Kosketa mun kättä!"
"Anna mulle sun kaulakoru!"
"Anna mulle sun rannekoru!"

...? Kaksi ensimmäistä lausetta tuli muuten varmaan 20 kertaa keikan aikana.

Hemmetin lapsihirviöt, oli pakko ottaa kuvaa, kun Jonsua yritettiin vetää suunnilleen alas lavalta:





Että sellaista.
Settilistankin sain noukittua.



Eipä tuossa sen enempää ihmettelemistä ole.
Paitsi Eerie Eden oli tosi kaunis. Mutta senkin kuulisin mieluummin ihan suomenkielellä. Perhana kun ärsyttää tuo enkkupelleily. Miksei ne ymmärrä että suomenkielinen materiaali on jotain parasta ja ainutlaatuista ;__; Itken.
Ja ärsyttikö vai ärsyttikö kun Kummajaisten Joukko oli setissä ja _NE EIVÄT SOITTANEET SITÄ_
Johan nyt on saatana. Olisi kerrankin ollut jotain vähän erilaista setissä, mutta ei sit.

Ja typerää kun ei taas näe Inkkareita vähään aikaan, kun kaikki keikat on ikärajallisia.
ALAIKÄISYYS ON KIROUS.

Mutta tyttöjä nähtiin pikaisesti kanssa, tosin vaan pikaisesti.
Ehdin kuitenkin aukoa Jonsulle päätä siitä, että tulisivat nyt Jyväskylään ikärajattomalle keikalle, kun se viimeksi peruttiin :´´D Olihan se samaa mieltä. Toivottavasti tulisivat.

Mutta niin, siis krhm.
Kiitän viel keikkaseuraa aka Sofia, Mari, Riikka. Sofiaa ja Maria oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa!^^

Nyt on ollut tosi isänmaallinen olo, kun tänään (tai oikeastaan eilen) vietettiin sitten sitä itsenäisyyspäivää.
Finlandia osaa aina säväyttää samalla tavalla. Varsinkin kohta 5:23 --->



Tulee aina pala kurkkuun.
Kyllä täällä Suomessa kannattaa elää.

Juhlavalaistus on aina kuulunut myös jokavuotiseen perinteeseen.



Harmi etteivät ihmiset harrasta sitä enää niin paljoa. Muistan kun vielä joku viisi vuotta sitten kierreltiin kaupungilla katsomassa juhlavalaistusta ja lähes joka ikkunassa oli kynttilät palamassa.
Enää ei, ainakaan niin paljoa, samanlaista näe.

Vielä yksi hehkuttamisen aihe:



MY CHEMICAL ROMANCE TULEE SUOMEEN.
Äääää, pakkopäästä pakkopäästä ;___;

Noin, nyt se on sanottu julkisesti. Olen virallisesti emo!
No ei, mutta olen tuota bändiä seitsemänneltä luokalta asti kuunnellut. Ihan mahtava, vieläkin.
Ja haluan tuonne keikalle niin kovasti.
Olisi vähän suunnitelmissa, että Pihlan kanssa tuonne lähdettäisiin.
Ja toivottavasti saankin onnistumaan. Kyllä saan, kyllä saan. Pakko.
Tämä tietää taas rahanmenoa, ah ihanuutta!

Oon vaan nyt huudatellut tätä biisiä koko päivän!



Varoitus, jää soimaan päähän. Ja pahasti jääkin.

Ja voihan nostalgia:



Aina ollut yks ehdottomia suosikkeja tältä bändiltä.


- Evenstar -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti